MTV3 julkaisi artikkelissaan ”Autistinen Daniel teki itsemurhan 15-vuotiaana – kuoleman jälkeen löydetyt piirustukset avasivat vanhemmille, millaista tuskaa poika sisällään kantoi.” tarinan autistisen pojan surullisesta kohtalosta. Jutussa kuvataan raastavaa yksinäisyyden tunnetta, jota erilaisuus herättää autisminkirjon ihmisissä. Ja miten vanhemmat antavat kaikkensa voidakseen auttaa.

Neurologisesti erilaiset ihmiset tulee pystyä kohtaamaan paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Ja niin myös heidän perheensä sekä kaikki heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat henkilöt. Ongelmien kasaantuessa, on haasteita niin monella terveyden osa-alueella, että niihin on vaikea saada otetta. Vaikka kuinka olisi halua.

Siksi yhteiskunnan pitää voida osata toimia ennaltaehkäisevästi ja nähdä hoitotarpeen kokonaisuus. Pelottaa, miten tällaisten henkilöiden käy, kun heidän vanhempiaan ei enää ole? Kuka näkee raivareiden ja epätyypillisen käytöksen taakse piiloutuvan ihmisen? Että stressiä ja aistikuormaa ehkä on liikaa, on aina yksin ja tuntuu siltä, että kukaan ei ymmärrä? Valvooko kukaan heidän etujaan? Heidän, joilla on kommunikaatiossa ja elämänhallinnassa muutenkin haastetta?

Jokainen voi arvioida omaa toimintaansa ja ajatusmallejaan. Sillä olisi ihan hirveän suuri merkitys, että osattaisiin asettua toisen ihmisen asemaan ja jättäytyä arvostelemasta.

Sillä vaikka saataisiin miten hyvät hyvinvointialueen palvelut sote-uudistuksen myötä, on ihan jokaisen yksilön tehtävä välittää ja pitää huolta. Koettaa ymmärtää ja auttaa. Siksi nyt tarvitaan paljon nykyistä enemmän osallistamista ja tietoisuuden lisäämistä.

Koskaan ei tiedä, mitä itselle tai läheisille tapahtuu. Joskus voi itse joutua avunsaajaksi ja sitä ymmärrystä kaipaavaksi. Toivottavasti ei ole niin, että ilman henkilökohtaista kokemusta, ei asian vakavuutta kykene ymmärtämään.

Alkuperäinen uutinen löytyy täältä.