Tutkija Aino Saarinen kuvasi A-Studiossa tutkimustuloksia siitä, miksi oppimistulokset ovat pitkään olleet laskussa. Oman osansa saivat niin suuret luokkakoot, digiopetus, liian aikaisin vaaditut lasten itseohjautuvuuden ja toiminnan ohjaamisen taidot sekä huonosti toteutettu inkluusio. Saarisen ajatuksiin on helppo yhtyä.

Keskustelun ulkopuolelle jää kuitenkin yksi tärkeä kokonaisuus ja se on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvu ja vanhempien uupuminen.

Yleisessä mielipiteessä korostuu eetos, ettei kotona opeteta riittävästi perustaitoja, lueta tarpeeksi tai pidetä kuria. Moni etsii syyllistä oppimistulosten laskuun lasten kotoa ja vanhemmista. Suomalaiset vanhemmat ovat tutkitusti maailman uupuneimpien joukossa.

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lasten oppimiseen ja tulevaisuuteen. Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo takaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuden menestyä, mutta todellisuudessa mahdollisuudet ovat kuitenkin kovin erilaiset.

Vanhempien koulutus, ammattiasema ja varallisuus tuovat monenlaista, osin näkymätöntä pääomaa jälkikasvulle. Taloudellisen pääoman avulla onnistuu lisätuntien ja valmennuskurssien kustantaminen ja kalliiden harrastusten mahdollistaminen.

Sosiaalisella pääomalla on mahdollista hyödyntää sosiaalisia verkostoja hankkien lapselle kesätöitä sekä harjoittelu- ja työpaikkoja. Kulttuurisen pääoman turvin kartutetaan tietämystä ja kokemuksia matkustaen, ravintoloissa syöden ja museoissa käyden.

Lapsen tulevaisuuteen panostaminen on hieno asia, minkä jokainen vanhempi haluaisi lapselleen suoda. Eikä siihen kykeneviä vanhempia tule syyttää. Niissä perheissä, joissa suuri osa vanhemman ajasta menee perheen perustarpeista murehtimiseen, rahan riittämisen laskemiseen tai mielenterveyshaasteiden kanssa kamppailemiseen, ei lapsille jää riittävästi aikaa tai energiaa. Jokainen vanhempi haluaisi parasta lapselleen.

Nykyajan vahva eetos itsestään huolehtivasta ja jatkuvasti kehittyvästä suorittaja-aikuisesta jättää jälkeensä pahaa jälkeä. Yhä useampi ei tähän normiin enää yllä. Monet vanhemmat tarvitsevat itse apua ja moni heistä ei sitä tällä hetkellä saa.

Sosiaaliturvaleikkaukset, työntekijöiden oikeuksien heikentäminen, aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen, julkisen sektorin sote-huollon resurssivajeen kasvattaminen, etsivän nuorisotyön leikkaukset ja monet muut hallituksen suunnittelemat toimet pahentavat heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevan perheen tilannetta ja samalla lasten oppimisen mahdollisuuksia.

Mikäli halutaan auttaa jokaista lasta ja nuorta oppimaan ja menestymään, on tartuttava eriarvoistumisen kehitykseen.