KUKA KYSYISI NUORILTA?

Yhtenä pakkasiltapäivänä, juuri ennen koulujen joululomia – kokoontui aluevaaliehdokkaita yhdessä muutaman kunnan nuoren kanssa keskustelemaan hyvinvoinnista. Nopeasta kutsustani ja aikataulusta huolimatta, paikalle ehtivät Reima Rantanen, Pauli Lehtonen sekä Antti Airikki.

Keskustelu oli rikasta ja sitä olisi hyvin voinut jatkaa tuntikausia. Sekä nuorilla että luottamushenkilöillä riitti kysyttävää ja kerrottavaa. Ajatus yhteisestä hetkestä osoittautui toimivaksi.

Jutustelu painottui hyvinvoinnin eri osa-alueisiin ja yhtymäkohtiin ja aiheet tulevan hyvinvointialueen ja kunnan toiminnan välimaastoon. Päällimmäiseksi jäi tunne osallistamisen ja kuuntelemisen tärkeydestä.

Kutsuin nuoria haastatteluun, sillä minun on aluevaaliehdokkaana vaikea ikäni puolesta tietää, mitä juuri he ajattelevat hyvinvoinnista. Vaikka olen tutkimuksia nuorten pahoinvoinnista ja uupumisesta lukenut useammankin.

Mistä me sitten puhuimme?

Kysyimme, mitä hyvinvointi on nuoren näkökulmasta. Saimme vastaukseksi hienon kokonaisuuden. Nuorille hyvinvointi on ”toimivia terveyspalveluita ja yhdistelmä omia juttuja, jotka tuovat hyvää oloa. Se on jokaiselle omakohtainen kokemus, sekoitus fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Kyky tiedostaa se, milloin on hyvä ja milloin on huono olla.”

Suorituspaineita nuoret kertoivat syntyvän koulutuksen saamisesta ja hyvän työpaikan hankkimisesta tulevaisuudessa. Koska ylioppilastodistuksen painotus on noussut, vaatii suunnittelu nykyajan nuorilta enemmän pohdintaa. Suoriutumista ei kuitenkaan nähty pelkästään huonona asiana, vaan sen hyöty eteenpäin vievänä voimana tunnistettiin myös. Ilmastonmuutoksen hoitaminen aiheutti lisäksi huolta ja nuorilla oli tunnetta siitä, että se on jätetty liikaa heidän harteilleen.

Sosiaalinen media puhututti niin luottamushenkilöitä, että nuoria. Somessa todettiin olevan niin hyvät, että huonot puolensa. Nuoret kuitenkin kokivat, että siellä oleminen vie aikaa muulta ja tuo myös jonkin verran ulkonäköpaineita.

Kunnan harrastusmahdollisuudet herättivät nuorissa positiivisia kommentteja. Nouste Areena on nuorten suosiossa. Kirjastolta voi myös lainata esimerkiksi pakopeliä ja lautapelejä ja paljon muuta. Nuorisovaltuusto on ollut aktiivinen asiassa.

Keskustelu koulukiusaamisesta sai aikaan pisimmän pohdinnan. Nuoret arvioivat, että kiusaamista nuorten keskuudessa on, ja etenkin yläkoulun luokilla. Heistä tuntui, että sitä on nyt ilmaantunut enemmän. Some on vaikuttanut osaltaan ilmiöön.

Keskustelimme tekemästäni valtuustoaloitteesta, joka koski koulukiusaamisen vastaisen työryhmän perustamista. Ajatuksena siinä on kiteytetysti koota yhteen saman pöydän ääreen useampi taho, selvittää kiusaamisen tilaa kunnassa, kehittää toimenpiteitä kiusaamisen kukistamiseksi sekä tehdä ryhmästä jatkuvalla toimintaperiaatteella toimiva porukka, joka seuraa tilannetta ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Ajatus työryhmästä sai kannatusta nuorten keskuudesta. Kiva-koulun ei koettu pystyvän vastaamaan täysin kiusaamisen haasteisiin. Digitalisaation hyödyntämisestä puhuttiin myös ja esimerkiksi vertaistuen kehittämistä eri alustoille voisi nuorista pohtia. Jodel toimii kuulemma myös hyvin tällaisena tukikanavana, josta voi löytää ystäviä.

Haastattelu päättyi nuorten kysymykseen mopoilun häiritsevyydestä kunnan keskustassa. Puhuttiin siitä, kuinka merkityksellisiä mopoilu ja mopot ovat nuorille, sillä silloin nähdään ystäviä. Puhuttiin myös siitä, kuinka tärkeää olisi saada nuorille esimerkiksi kokoontumispaikka, joka toimisi, eikä häiritsisi niin paljon. Päätettiin yhteistoimin jatkaa asian pohtimista.

Vastaavia kohtaamisia tarvitaan. Sosiaali- ja terveyspalveluita tulisi alkaa kehittää enemmän osallistavaan suuntaan. Nyt jos koskaan on siihen mahdollisuus, kun historiallisissa aluevaaleissa tammikuussa valitaan valtuutetut hyvinvointialueille. Osallistamisessa on tulevaisuus. Miten voisimme muuten tietää, millaisia palveluita tai muutostoimenpiteitä juuri esimerkiksi nuoret tarvitsevat, ellei kukaan niitä kysy?



Kommentit

Jätä kommentti