EI KAPULAKIELELLE, KYLLÄ (MEDIA)LUKUTAIDOLLE

Kunnallisessa päätöksenteossa on saanut törmätä monenlaisiin teemoihin ja termeihin. Kunnanhallituksessa pohditaan monien eri substanssien asioita ja käsittelyssä on viittauksia usein lakiteksteihin. Joskus talouden käppyrätkin tuntuvat omaan silmään hyppivän exceleissä miten sattuu.

Joka kerta kokouksiin valmistautuessa, olen yrittänyt parhaani mukaan selvittää, mistä olen päättämässä. Olen oppinut tässä muutamassa kuukaudessa, että valitettavasti ihan kaikkea ei vaan voi tietää. Ja tällöin täytyy osata kysyä. Onneksi viranhaltijat ovat taitavia ja ehkä tottuneetkin ”vääntämään rautalangasta”. Asiakohtia oppii ajan kanssa lukemaan tehokkaammin ja bongaamaan sieltä ne olennaisimmat seikat.

En liene ongelmani kanssa yksin. Oletettavaa on, että kuntalaiset ainakin pyrkivät seuraamaan kuntansa asioita. Palveluita, päätöksiä ja ajankohtaisia olisi hyödyllistä seurata kunnan internet-sivuilta ja tarvittaessa kysyä niistä niiden valmistelijoilta ja asioista tietäviltä. On nimittäin oleellista pohtia sitäkin, miten niistä kantautuu informaatio eteenpäin. Osaammeko lukea tiedotusvälineiden välittämää tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu niin paikallisesti kuin kansallisesti?

Tarvitsemme yleisesti ottaen medialukutaidon harjoitusta. Kykyä kyseenalaistaa. Tarvitsemme taitoa lukea ja ymmärtää lukemaamme ja kuulemaamme ja merkitysten taakse näkemistä. Medialukutaito auttaa näkemään millaisia valintoja teksteissä on tehty. Eli kuka kirjoittaa, mitä tietoa ja näkemyksiä on otettu mukaan ja mitä ehkä jätetty pois. Jos esimerkiksi ainoa tiedotusväline, jota seuraa on iltapäivälehti, medialukutaidoton lukija saattaa saada melko yksipuolisen ja radikaalinkin kuvan yhteiskunnallisista asioista.

Facebook ja muut sosiaalisen median kanavat eivät helpota informaation ymmärtämisen tuskaa. Oman kuplamme sisällä algoritmit syöttävät meille juuri sellaista tietoa, joka vahvistaa entisestään uskomuksiamme. Mielipiteet polarisoituvat. Jos medialukutaito on kunnossa, on osaamista sukkuloida valtavan tietomäärän keskellä. Ehkä vähän kaikilla olisi kuitenkin sen saralla parantamisen varaa. Omat ajatukset ja kannat vaatisivat ajoittain hieman ravistelua. Sosiaalisessa mediassa kuntien keskustelukanavatkin elävät välillä omaa elämäänsä ja joskus joutuu seuraamaan itsestä levitettyjä virheellisiä faktoja. Saatan vain kuvitella, miten tämä näyttäytyy isommissa kaupungeissa tai valtion tasolla.

Hyvä hallintotapa edellyttää käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Päätösten ja tiedon on oltava sellaista, että jokainen kuntalainen ymmärtää mitä hänen ympärillään tapahtuu ja mitä vaikutusmahdollisuuksia hänellä on.

Selkeästi tietomäärän kanssa oppii pärjäämään – harjoitusta se kyllä vaatii. Esityslistoja tai mitä tahansa tietoa tarkasteltaessa kehittyy pikkuhiljaa taito poimia seasta olennaiset asiat. Varsinkin, jos on muutenkin tottunut lukemaan paljon. Oman kokemukseni mukaan paras tapa on seurata useita eri mediakanavia. Jokainen kirjoitus ja kanava saattaa löytää aivan erilaisen näkökulman samaan uutiseen. Lehdistön kirjoituksista on jo oppinut hieman lukemaan rivien välistä, minkä puolueen kynänterällä näkökulmia saatetaan kirjoittaa.

On kuitenkin myös niitä, jotka saattavat olla uutispimennossa ja pelkästään kuulotiedon varassa. Oman kuplan sisällä saattaa ajatella, että kaikille tulee esimerkiksi Helsingin Sanomat tai Turun Sanomat. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Joskus ei ehkä ole varaa tilata lehteä, omistaa televisiota, tietokonetta tai älypuhelinta.

Aluevaalien lähestyessä näiden asioiden olennaisuus nousee esiin. Selkeät näkemykset, suunnitelmat ja tavoitteet auttavat kansalaisia ymmärtämään, mistä todella on kyse. Kun valtuustot aloittavat tehtävänsä, olisi erittäin tärkeää, että kaikki pysyisivät kärryillä siitä, mitä suunnitellaan ja miten. Joskus tieto on osattava viedä myös ihmisen luo. Saattaa nimittäin olla niin, että ne, jotka tietoa sote-palveluista eniten tarvitsisivat, jäävät eniten myös sitä vaille.

Kommentit

Jätä kommentti