Erika Mäkeläinen

Hyvinvointi on monen tekijän summa ja päätöksenteossa sitä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Yhteiskunnalliseen eriarvoisuuden kasvuun sekä uupumisen kiihtyvään tahtiin tulee puuttua. Kiristäminen vähätuloisilta ja heikoimmilta johtaa luottamuksen heikentymiseen ja pahoinvoivaan yhteiskuntaan, jossa heikko elämänlaatu näkyy kasvavina hyvinvoinnin vajeina ihmisten elämässä, sote-kustannuksissa, työllisyydessä ja koulutuksen tasa-arvossa. Kyseessä on vaarallinen noidankehä. Heikoimpien oikeuksista on pidettävä huolta ja helpotettava avun saamista varmistamalla riittävät resurssit sekä uudistamalla palvelupolut selkeämmiksi ja vähemmän byrokraattisiksi.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee mahdollisuuden oppia ja menestyä, taustastaan riippumatta. Tämän toteutumiseen on panostettava. Liian nopea opiskelutahti, muutokset, ennakoimattomuus, struktuurin puute ja suuret ryhmäkoot heikentävät oppimista. Opettajat tarvitsevat lisäkäsiä ja resursseja. Koulunkäynninohjaajat arvostusta ja oikeudenmukaisuutta. Sama pätee varhaiskasvatuksen työntekijöihin. Erityistä tukea tarvitsevien on saatava tarvittava tuki ilman taisteluja. Nuorille pitää jäädä aikaa elää ja nauttia opiskelusta, antaa heille mahdollisuus erehtyä ja muuttaa suuntaa. Myös elinikäinen oppiminen on nähtävä mahdollisuutena ja luotava polkuja erilaisen elämän rakentamiseen myös aikuisuudessa.

Yhteiskunnassa vallitsevaa yksilökeskeisyyttä ja suorittamisen ihannointia tulee vähentää lisäämällä osallisuutta sekä yhteisöllisyyttä. On luotava uskoa tulevaisuuteen, rakennettava yhteishenkeä sekä vähennettävä kuplautumista, polarisaatiota ja vastakkainasettelua. Tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa vallitsee yhteistyö, halu auttaa ja ajatus vastavuoroisuudesta. Tarvitsemme lisää toistemme ymmärtämistä ja huomioon ottamista.